Kolmas kielto: säästin veroissa, mutta en tiedä kannattiko

Seuraava keskustelu käytiin paikallisessa kaupunginvirastossa. Olin rekisteröitymässä uuden kotikantonini asukkaaksi.

“Onko sinulla mitään uskontoa?” virkailija kysyi. Arvasin kysymyksen liittyvän kirkollisveron maksamiseen, mutta hämmennyin silti.

“Ei uskontoa”, vastasin viimein. Mikä oli sinänsä totta, sillä en kuulunut mihinkään paikalliseen uskonnolliseen yhteisöön tai suunnitellut sellaiseen liittymistä. Minulla oli muuton suhteen selkeät tavoitteet: pitää matalaa profiilia ja välttää ottamasta kantaa mihinkään vieraskieliseen aina kuin suinkin vain mahdollista.

Sitä paitsi halusin säästää rahaa. Sveitsi on kallis maa, eikä oma kantonini ole mikään veroparatiisi.

ROOSTER-KIESUSCOM

Yllätyksekseni virkailija ei jättänyt aihetta sikseen:

“Ei uskontoa? Oletko varma? Et ole esimerkiksi katolinen?”

Pysyin edelleen kannassani: ei kirjattavaa uskontoa, täsmensin, mielestäni asian näppärästi ratkaisten.

“Kai ymmärrät, mihin tämä vaikuttaa? Jos uskontoa ei rekisteröidä, et voi käydä täällä kirkossa tai mennä sellaisessa naimisiin.”

Tivaaminen alkoi hermostuttaa. Eikö kyseessä ollut oma asiani? Kolmas kielto ratkaisi onneksi tilanteen. Paperini leimattiin ja lähetettiin eteenpäin. Tunsin helpotusta.

Kuitenkin:

Kotini lähellä, korkean mäen päällä, on kirkko. Kuljen usein sen ohi. Tornin huipulla seisoo kukko.

Kirkonkellojen soidessa vilkaisen nopeasti olkani yli: näinkö äsken varjon?

 


Lisää kuvituksia ja tarinoita Instagramissa / More illustrations and stories on Instagram:  @marihuotart.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s