Midaan kosketus: unelmat ja todellisuus

Luzern on hyvin sveitsiläinen kaupunki: siistejä katuja ja kujia, pitkästä historiasta kertovia rakennuksia ja yksityiskohtia, ravintoloita, suklaa-, kello- ja luksusliikkeitä. Kiertelin keskustassa ystäväni kanssa, kun katseemme osui tunnetun luomukosmetiikkaa myyvän brändin liikkeeseen. Se veti meidät puoleensa kuin magneetti.

Sisällä myyjä hieroi pieneen apteekkipulloon pakattua seerumia kämmenselkääni. Kosketus oli huolellinen, lähes maaginen. Samalla sain kuulla tuotteen ainesosista: aloe vera, ruusuöljy ja muuta ylelliseltä kuulostavaa. Kaksi essuun pukeutunutta harjoittelijaa seurasi toimitusta vieressä, varmaankin ottaakseen oppia. Huomaatko kuinka toinen kämmenselkäsi näyttää nyt erilaiselta, myyjä kysyi. Näyttihän se – jotenkin hehkuvammalta, ehkä jopa tasaisemmalta? Lisäksi se tuoksui hyvältä.

Luzern-mountains-kiesuscom
@marihuotart

Voisinpa nyt kertoa, miten terveen kulutuskriittisesti osasin tilanteeseen suhtautua. Esittelisin tarkemmin tutkimustuloksia, joiden mukaan kosketus tehostaa asiakastyytyväisyyttä ja myyntiä. Tai muistelisin lukioaikaisen kemian opettajani toteamusta siitä, että kosteusvoiteissa on kaksi vaikuttavaa ainesosaa, vesi ja glyseriini. Kaikki muu on käytännössä mielikuvia, hajustetta ja/tai subjektiivista mieltymystä.

Sen sijaan kysyin seerumin hintaa. Sata seitsemäntoista frangia. 

Hetkinen – siis yli sata euroa? Niin paljon en ollut valmis maksamaan, en edes pahimmassa luksuksen himossani. Paikan toimintatapoihin kuului onneksi hienotunteisuus; sain mukaani useamman maksuttoman näytteen.  Jos seerumi osoittautuu hyväksi, voin kyllä ostaakin sen, vakuutin ystävälleni lähtiessämme. Koska silloinhan hintakin olisi varmasti perusteltu. Toivoin, että olisi. Usein nuo kalliit voiteet ovat myös tosi riittoisia, puolusteli ystäväni.

Illalla levitin seerumin huolellisesti kasvoilleni, jäljitellen mahdollisimman tarkasti myyjän liikkeitä – vain herätäkseni aamulla järkytykseen:

Kasvoni eivät hehkuneet yhtään sen enempää kuin ennenkään. Iho kiristi ja kutisi. Otsan juonteet eivät olleet yön aikana muuttuneet sileämmiksi – pikemminkin ne näyttivät syventyneen, jos se on yhden yön aikana edes mahdollista. Atooppinen ihoni oli todennäköisesti saanut seerumista jonkin lievän allergisen reaktion, tai se oli muuten vain iholleni epäsopiva.

Ehkä en vain ollut sen arvoinen.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s