Sveitsin huippuja, tähän asti

Arki yllätti Sveitsissä asujan. Välillä tuntuu, ettei ole oikein ehtinyt nähdä mitään tai käydä missään, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Seuraavassa on kooste joistakin Sveitsin tähänastisista huipuista.

1) Ticino: pieni pala Italiaa Sveitsissä

Ticino on italiankielinen kantoni Sveitsin eteläosassa. Heinäkuinen viikonloppu siellä oli varsin onnistunut: lauantaina matkalla söimme paikallisen huoltoaseman erinomaisia gnoccheja ja illalla kuuntelimme Scorpionsia Locarnon keskustan piazzalla. Sunnuntaina vaelsimme hotellin lähellä sijainneelle vuorelle, jota ei matkaoppaissa erityisemmin mainittu, mutta jonka huipulta oli silti upeat näkymät turkoosille järvelle. Alas päästyämme joimme Aperol Spritzit.

ticino
Auringonlasku Ticinossa: on ehkä pakko opetella puhumaan italiaa.

Parasta Ticinossa oli ihmiset; minulle oli muodostunut sveitsiläisistä vähän tyly ensivaikutelma, mutta Ticinossa pääsin näkemään myös maan toisen puolen. Paikallisen Aldin pihalla mummot ja papat tervehtivät meitä iloisesti kuin olisimme olleet yllätysvisiitille saapuneita lapsenlapsia (ainakin suomalaisella mittapuulla): Buongiorno! 

 

2) Biel & Twann – viininmaistelua ja voimakiviä

Syyskuussa osallistuin osallistuin vaellukselle Bielinjärven ympäristössä Keski-Sveitsissä. Reittimme kulki Taubenlochin rotkon läpi ja päättyi Twannin pikkukaupungissa järjestelylle viinifestivaalille. Matkalla näimme rotkon, vehreitä metsiä, lehmiä ja vuohia, taustalla siintäviä vuoria, turkoosin järven sekä viinitarhoja – tyypillinen sveitsiläinen maisema.

Ryhmään kuului keski-ikäinen amerikkalaisnainen Carol (nimi muutettu), joka takoi kyynisiä ja itseironisia vitsejä kuin paraskin stand up -koomikko. (Kuka tietää – ehkä hän olikin?) Carol, joka oli täysin normaalipainoinen, kiinnitti alkuun kaikkien huomion housuihinsa: Look, I’m wearing my fatpants! Hankala sisarussuhde oli toistuva teema. Sisko oli ollut lapsena kauniimpi, suositumpi, telinevoimistelija – ja kaiken lisäksi blondi. Viimeisen kohdalla Carol loi minuun pitkän katseen. En oikein tiennyt, miten päin olla.

rotko
Taubenlochin rotkon maisemia.

Pysähdyimme kahvitauolle kievariin, jossa oli myynnissä paikallisia käsitöitä sekä kattava valikoiva erilaisia kiviä ja kristalleja (ns. healing stones). Hypistelin käsissäni ruusukvartsia, kun Carol ilmestyi vaivihkaa viereeni. Jotkut sanovat, että kivien energia vetää ihmistä puoleensa, hän totesi, ehkä hieman maaperää tunnustellen.

You don’t choose the stone, the stone chooses you, vastasin sen kummemmin miettimättä. Ei sillä, että olisin perehtynyt kiviasiaan sen syvemmin – kunhan toistin fraasin, jonka olin hetkeä aiemmin lukenut esitteestä. Silti Carol katsoi minua kuin olisin sylkenyt suustani kruununjalokiven. Exactly! hän innostui.

Suurimman osan ajasta Carol kulki edellä joukosta: nopeammin, nopeammin, haluan jo juomaan viiniä! Viinikojujen äärellä kadotin hänet silmistäni, eivätkä polkumme enää kohdanneet. Harmi, sillä olisin halunnut jatkaa juttua, kun keskusteluyhteys oli vihdoin luotu.

You know, Carol, olisin uskoutunut viinilasillisen äärellä. En minäkään ollut lapsena blondi, vaan ruskeatukkainen, niin kuin sinä. Olen vain värjännyt hiukseni.

3) Grosser Mythen – vuori, jota en valloittanut (vielä)

Vielä lokakuussa Sveitsissä nautittiin uskomattoman aurinkoisista ja lämpimistä keleistä. Heräsin vaelluspäivän aamuun huonosti nukkuneena ja keho flunssaa enteillen, mutta en halunnut jättää reissua väliin – ties vaikka kyseessä olisi ollut viimeinen kaunis syyslauantai. Lähdin siis mukaan vaellukselle, joka suuntasi Schwyzin pikkukaupungista (paikallinen veroparatiisi) kohti Grosser Mythen -vuoren huippua.

grossermythen
Siellä se on vasemmalla: Grosser Mythenin saavuttamaton huippu.

 

Punnertaessani ylöspäin huomasin nopeasti, ettei olisi kannattanut lähteä; tahmeaa oli. Toisaalta sain kokea Schwyzin kantonin katoliset perinteet vahvasti omissa nahoissani. Tarkastelin polulla puukaiverruksia, jotka kuvasivat erilaisia ristintien tapahtumia : ruoskiminen, kaatuminen, jano – hyvin pystyin kuvittelemaan jokaisen piinan ja kärsimyksen. Kätkin ne ja tutkistelin niitä sydämessäni matkan ajan.

Parin tunnin vaelluksen jälkeen jätin leikin kesken ja jäin odottelemaan muita rinneravintolaan. Huipulla olisi kuulemma ollut upeat maisemat, ravintola ja jodlausta (tietysti), mutta myös alempana pääsi nauttimaan hienosta panoraamasta. Vuorelta alas pääsi kaapelihissin kyydissä. Sveitsissä vuoret eivät ole vain nuorten ja hyväkuntoisten etuoikeus, vaan hissien avulla vuorille on helppo päästä – joissakin tapauksissa jopa ylös asti.

Seuraavaan tapaamiseen siis, Grosser Mythen! Edellisestä kerrasta on suunta vain ylöspäin.

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s