Kaikki varmaan tietävät Seppo Rädyn kuuluisan tokaisun, joten sitä ei tarvitse tässä toistaa. Olen eri mieltä: toki Saksassa on huonot puolensa, kuten missä tahansa muussakin maassa. Se on kuitenkin varsin mukava paikka noin niin kuin yleisesti ottaen.

Myönnän, että kiintymykseni Saksaa kohtaa koki pienen kolauksen tänä syksynä. Eräänä sunnuntaina auton akku oli tyhjentynyt (eri kerta kuin tämä) ja tiepalvelun käynnin jälkeen oli pakko ajaa jonnekin. Ajoimme Konstanziin, joka on aivan Sveitsin ja Saksan rajalla sijaitseva suosittu turistikaupunki ja shoppailukohde. Ex tempore huonolla tavalla: säätö auton kanssa, harmaa keli, sunnuntai eli kaupat kiinni. Jostain syystä pysähdyimme vielä kaupungin laitamilla sijainneelle teollisuusalueelle ja söimme Burger Kingissä ankean lounaan. Edes visiitti Bodenjärven kuuluisaan kukkasaareen ei enää onnistunut pelastamaan tunnelmaa. Kaasutimme nopeasti takaisin Sveitsin puolelle.

Sliipatussa ja idyllisessä Sveitsissä asuminen voi jossain määrin pilata ihmisen. Totta puhuen Sveitsin rinnalla myös vanha kotimaani Saksa oli alkanut tuntua jotenkin isolta, kaoottiselta…ja nuhjuiselta. Ei, en halua ajatella näin!

Onneksi rajalle tuli asiaa uudemman kerran, sillä auto täytyi käydä tullaamassa. Tällä kertaa tie johdatti Konstanzin vanhaan kaupunkiin, lajissaan harvinaisen miellyttävään. Iso alue oli varattu vain kävelijöille, ja löysimme myös valtavat joulumarkkinat sekä kauniin sataman. On Sveitsissäkin joulumarkkinoita, mutta ne ovat iltaisin vähän liiankin täynnä ja sitäpaitsi kalliita. Joulumarkkinat kannattaa ehdottomasti kokea Saksassa ja sijoittaa euron pantti hienoon glühwein-mukiin – saa joululahjat samalla.

Reissu sai muistelemaan Saksaa taas hyvällä. Myös seuraavissa asioissa Saksa eroaa Sveitsistä, kenties edukseen:

1) Minareetit

Konstanzissa huomioni kiinnittyi paikallisen moskeijan minareettiin. Totta, Sveitsissä vastaavaan ei juurikaan törmää. Vuoden 2009 kansanäänestyksen tuloksen perusteella niiden rakentaminen on kielletty Sveitsissä (joskin neljä olemassa olevaa minareettia saivat pysyä pystyssä). Saksassa vastaavaa kieltoa ei ole. Oli asioiden välillä yhteyttä tai ei, Sveitsissä myös kansalaisuuden saaminen on kuulemani perusteella huomattavan vaikeaa. Riittävien asumisvuosien, kalliin hakemuksen, kielitaido- ja muiden testien lisäksi prosessiin kuuluu haastattelu, jossa voidaan kysyä esimerkiksi Alpeista kertovaa laulua. Osaisin itse laulaa Edelweissin, tosin suomeksi. On tässä onneksi aikaa opetella ennen kuin asia tulee millään tavalla ajankohtaiseksi.

On edistystäkin tapahtumassa:  vuoden 2017 kansanäänestyksen jälkeen kansalaisuuden hakemisen prosessia aiotaan helpottaa kolmannen polven sveitsiläisille.

Konstanzin moskeijan ja turkkilaisen kulttuurikeskuksen kivijalassa olleesta ravintolasta olisi saanut myös kebabia. Myös saksalainen kebab voittaa sveitsiläisen 6-0 niin hinnan kuin maunkin puolesta.

2) Koirat

Isoissa saksalaisissa kaupungeissa, kuten Berliinissä ja Münchenissä, yllätyn aina koirista. Ne nimittäin liikkuvat suunnilleen kaikkialla ilman hihnoja. Sveitsissä koirien elämä on huomattavasti kurinalaisempaa ehkä virkistysalueita lukuunottamatta.

Vapaana juoksevat, mutta hyväkäytöksiset koirat kuvaavat hyvin Saksassa vallitsevaa hallittua kaaosta. Korttimaksut eivät maassa usein käy, virastoissa ei puhuta englantia ja byrokratia on vanhanaikaista, mutta lopulta asiat vain onnistuvat ja toimivat. Varmasti kukaan ei suojele oikeuksiasi (ts. paikkaasi jonossa) uskollisemmin kuin saksalainen asiakaspalvelija.

3) Leipomot

Leipomokulttuuri on asia, jota ehkä eniten kaipaan Saksasta tänne Sveitsiin. Saksalaisissa kaupungeissa on leipomoita joka kulmalla, ja tuoreen leivän lisäksi niistä saa usein erilaisia täytettyjä leipiä, kahvia ja aamiaista. Leipomot ovat useimmiten auki myös sunnuntaisin aamusta alkaen. Saksassa tarjonta on muutenkin Sveitsiä vilkkaampaa ja katuelämä jotenkin hyvällä tavalla rosoisempaa.

Hinnatkaan eivät päätä huimaa. Kesällä yövyin Saksan puolella olevassa rinnehotellissa. Respassa mainostettiin valmista piknik-koria vaeltajille. Kahden hengen kori erilaisina tykötarpeineen olisi maksanut huikeat neljä euroa – neljä euroa!  Eivätkö nämä saksalaiset osaa ollenkaan rahastaa?! Maan hintataso niin ruokakaupoissa kuin ravintoloissa onkin Sveitsiä huomattavasti alhaisempi. Ei siis mikään ihme, että sveitsiläiset matkustavat Konstanzin kaltaisiin rajakaupunkeihin mielellään syömään ja shoppailemaan.

Saksalaista tulee suosittua myös täällä Sveitsissä. Lidlissä paketti suodatinkahvia maksaa vaivaiset kolme frangia ja rapiat verrattuna esimerkiksi Coopin lähemmäs kymppiin (!) per paketti. Valitsen siis kauppani kahvin perusteella ja tsekkaan myös tarjouksia eri kaupoissa. Jos jossain olisi tarjolla ilmaisia ämpäreitä, menisin varmasti sinne.